Sukupolvien ketjussa – muotokuvanäyttely Kokkolan kaupunginkirjastossa 1.2 -27.2.18
Tämä ensimmäinen yksityisnäyttelyni syntyi luontevasti Suomi 100 -vuoden jälkitunnelmissa ja innoittamana. Moni halusi tallentaa ”miltä meidän perhe näytti, kun Suomi täytti 100 vuotta”.
Perhe- ja sukukuvahan on juhlava investointi ja aarre, jonka arvo nousee vuosien mittaan.
Urani ammattivalokuvaajana käynnistyi 2007 ja kuluneet kymmenen vuotta ovat olleet täynnä kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Kuvaajan työn rikkautena on olla mukana perheitten kasvussa ja elämänmenossa, lapsien kasvussa vastasyntyneistä taaperoihin, uhmaikäisiin ja aikuistumiseen. Ei saa unohtaa perhe-käsitteen monimuotoisuutta. Perhe on joukko, jonka kanssa jaat arkesi, vaikka päivällisesi varsinaiset gourmet-hankinnat pitäisi tehdä Mustissa ja Mirrissä.
Näyttelyn kuvat ovat ikkuna erilaisiin perheitten tärkeisiin siteisiin, paikkoihin ja merkityksellisiin hetkiin. Kuvaaja matkaa kotipihoille, suvun rakkaille synnyinseuduille, rannoille ja kallioille, lempivuodenaikojen metsiin ja maisemiin, niin juhlavasti tai arkisesti kuin omimmaksi koetaan.
Rannikkoseudun ihmiset kuvauttavat itsensä mieluusti veden äärellä. Jokainen
vuodenaika on erilainen ja jokaisen päivän valollinen tunnelma poikkeaa täydellisesti
muista päivistä. Näyttelyn pastellisen pehmeät rantakuvat syntyivät kesänä, jolloin
auringon kirkas valo kaihti keskipohjalaista taivasta, ruskaiset syyskuvat ovat viime
syksyltä, jolloin sankka sumu kietoi kuvattavat helmaansa ja rantakaislikkokuvat syksyltä,
jolloin lumimyrsky yllätti seurueen Rummelössä. Foreca ja Ilmatieteenlaitos ovat kuvaajan
selaimissa tärkeitä kirjanmerkkejä.
Perhe- ja sukukuvan lopulliseen muotoon voidaan vaikuttaa pukeutumalla teeman tai
harrastusten mukaisesti tai jollakin helpolla tavalla yhtenäisesti. Perhekuvaus on samalla
yhteinen me-päivä, josta jää hauskoja muistoja. Moni käy kuvauksen jälkeen syömässä
viipyilläkseen tuokion muistoissa. Joku on keksinyt tulla kuvaan päivänä, jolloin perhe
osallistuu ystäviensä hääjuhlaan ja asut ovat muusta syystä automaattisesti jouduttu
hankkimaan ja miettimään.
Kuvauksen voi tehdä lyhyellä kaavalla, jossa mennään mieluisaan paikkaan, jossa
kuvataan muutama asetelma. Toisaalta voidaan rakentaa kuvauksen kautta kokonainen
tarina, jossa yhdistetään kuvia lapsista, serkuksista, isovanhemmista lapsenlapsineen ja
niin edelleen.
Jokaiseen kuvaukseen kuuluu omat haasteensa, paljon roudaamista, ohjailua ja
valaisemista. Kun kuvataan perhettä lemmikkikissoineen, tarvitaan kattavaa huonekalujen
siirtoa ja kissanminttua. Kotikissoilla on tietty hierarkia, johon ei sovi yhtäaikainen samalla
sohvalla istuminen. Kissahan ei mene sinne minne kuvaaja haluaisi, mutta kaikkeen on
omat keinonsa...
Studiossa kuvatut perhekuvat ovat parhaimmillaan yhtenäisiä, jolloin stailausajatteluun
kannattaa uhrata aikaa. Suurta ihastusta ovat herättäneet perheittäin rakennetut
sukukuvat, joista muodostuu isovanhemmille rakas muisto vaikka lahjakorttina. Näyttelyn
koskettavin studiotyyppisissä olosuhteissa toteutettu kuva, julistekuva, kertoo tarinaa
sukupolvien ääripäistä, jossa isovaarin ja vauvan ikäero on 102 vuotta. Tuossa
ikimuistoisessa hetkessä vaarin silmät syttyivät, kun lapsenlapsenlapsi laskettiin hänen
käsivarsilleen.
Nykypäivänä maailma on täynnä kuvia ja jokaisella on mukanaan kuvia arjesta ja juhlasta,
mutta missä ne ovat esillä jonkin ajan kuluttua?
Työskentelen myötävaikuttaakseeni siihen, että muistot on tallennettu
viimeistellyiksi ja valmiiksi kuvatuotteiksi, jotka halutaan nostaa esiin perheille parhaiten
sopivissa ko’oissa ja muodoissa.
Kameran raakatiedostot jatkavat matkaansa säätöihin ja viimeistelyihin tullakseen asiakkaille kestäviksi aarteiksi.
Haluankin tehdä työni valmiiksi omassa valvonnassani, jolloin lopputulos on tutussa prosessissa trimmattu eikä tuota ikäviä yllätyksiä käyttäjälleen. Näin voi käydä, jos kuva teetetään valmiiksi jossakin muualla.
Tervetuloa näyttelyyni!
<< Palaa takaisin